Herään silti edelleen joka aamu kello 6.30. Haluan pitää kiinni säännöllisestä rytmistä. Ja nauttia juuri nyt myös kevät- ja kesäaamujen hienosta valosta. Ja siitä, että aikaa on yllin kyllin jo heti aamusta.
Huomaan myös katsovani pitkäaikaista kotikaupunkiani Helsinkiä ihan uudella tavalla.
Kaupunki näyttää ja tuntuu hämmästyttävän erilaiselta, kun kaikilla askeleilla ei ole enää entisenlaista tarkkaa ja usein aika tiukkaakin aikataulua. Sen myötä tututkin kulmat paljastavat itsestään uusia asioita.
Mieleen tulee myös uusia paikkoja, joihin voi mennä asioimaan. Tai ihmettelemään maailmaa ihan muuten vaan.
Tuntuu kuin olisin saanut itselleni ihan uuden kaupungin. Ja monta uutta näkökulmaa sen mukana.
Huomaan myös, miten paljon Helsinki on muuttunut vuosien varrella. Ja kuinka sitä rakennetaan ja muokataan edelleen joka puolella.
Lapsuudestani ja nuoruudestani tuttu perusrakenne – keskustan ruutukaava, isot ulosmenotiet eri suunnissa ja eri mittaiset kehätiet niiden välissä – on edelleen paikoillaan. Mutta maisemat ovat muuttuneet paljon niiden sisällä.
Uusia siltoja on rakennettu ja vanhoja kunnostetaan. Liikenneyhteydet ja -välineet ovat osin ihan uusia. Ja kaupunkia on muokattu aktiivisesti palvelemaan myös muita toimintoja kuin päivittäistä työssäkäyntiä.
Hienoin esimerkki löytyy puistoista. Niitä on peruskorjattu ja kunnostettu paljon eri puolilla kaupunkia.
Osaan puistoista on palautettu niiden historiallisen alkuperän mukaisia muotoja ja istutuksia. Osaa on puolestaan kehitetty palvelemaan aiempaa monipuolisemmin eri käyttäjäryhmiä. Ja parannuksia on tehty paljon myös lasten leikkipuistoissa.
Finlandia-talon takana olevasta puistosta löytyy juuri nyt jopa paljon pieniä päivänvarjoja ja kirkkaankeltaisia metallituoleja. Mahdollisuus törmätä sellaisiin keskellä Helsinkiä ei ollut tullut mieleeni kertaakaan työvuosieni aikana. On myös todennäköistä, että ne eivät olleet noilla sijoillaan vielä viime kesänä.
Mikä siis on reseptini tähän kesään?
Ainakin se, että kannattaa ainakin silloin tällöin poistua omalta tutulta reitiltä. Ja tehdä itselle tuttuja asioita tietoisesti hieman eri tavalla tai ainakin hieman eri kellonaikaan kuin yleensä on tapana.
Pienetkin poikkeamat totutusta avartavat ajatuksia ja näköaloja. Ja tuottavat iloa.
Omien kotikulmien tarkastelu uusin silmin on edullinen ja ekologinen tapa viettää vapaa-aikaa tai lomailla. Matka on lyhyt ja yöpyä voi kotona. Kokemusta voi halutessaan syventää lainaamalla omaa kotiseutua koskevaa kirjallisuutta paikallisesta kirjastosta tai lataamalla tietoa netistä.
Lainasin itsekin noihin keltaisiin tuoleihin törmäämisen jälkeen kirjoja Helsingin puistoista.
Ajatuksena on käydä lähivuosien aikana tervehtimässä niistä jokaista.
Tämä on Suvi-Anne Siimeksen viimeinen kolumni Patinassa.
