Tiedosta, lukutaidosta ja sivistyksestä

Helsingin Sanomat (HS) julkaisi 27.12.2025 esseen otsikolla Mikä on totta? Juttu avautuu vain tilaajille mutta sen sisältö sai pohtimaan median tulevaisuutta ja tiedon luotettavuutta.

Emme enää elä yhtenäiskulttuurin aikaa, jolloin niin radiossa kuin televisiossa oli kaksi kanavaa ja painetun sanan mahti merkittävä. Asia oli totta, kun se oli lehteen präntätty. Nyt todellisuuksia on lähes yhtä monta kuin on ihmisiäkin. Johtajille kuulutetaan, että he ovat media. Jokaiselta pitäisi löytyä vartti päivässä sosiaalisen median tilien päivittämiseen useammalla kuin yhdellä somealustalla. Viimeisimpänä vaan ei vähäisimpänä tulee tekoäly, jonka käyttöönottoon alkaa olla jo kiire.

HS:n esseessä kuvataan, miten perinteinen tiedontuotanto on perustunut rationalisuudelle: asiat ovat joko tosia tai epätosia. Uudessa tietokäsityksessä tunne on ottanut vallan. Nuorten suosimissa somealustoissa kuunnellaan enemmän kavereita ja somevaikuttajia kuin perinteisen median tekijöitä. Perinteinen journalismikin on nykyisin vain pieni osa mediaa.

Olemme saaneet ylpeillä suomalaisten lukutaidolla ja sillä, että kansamme lukee. Tähänkin on tullut merkittävä muutos. Tutkijoiden mukaan lukeminen olisi enää jäämässä vain korkeasti koulutetuille ja naisille. Lapset, erityisesti pojat, lukevat vähän. Lukutaito on luomassa uuden jakolinjan kansalaisten välille.

Kun luottamus tietoon häviää, eikä lukemista pidetä enää merkittävänä, myös sivistyksemme alkaa rapautua. Algoritmit määrittelevät itse kunkin todellisuuskuvaa, ja vain ne, joilla on resursseja itsensä sivistämiseen, löytävät näkökulmia ja saavat tietoa. Tieto jakautuu yhä epätasaisemmin, koska tieto on niin arvokasta.

Kehitys näkyy globaalisti myös siinä, millaisia toimintamahdollisuuksia kansalaisyhteiskunnalle luodaan. Tilanteesta on syytä olla huolissaan. Kuitenkin kansalaisyhteiskunnan järjestyneet muodot ovat olleet keskeisessä roolissa kansan sivistämisessä monin eri tavoin. Myös kirkolla on ollut iso merkitys lukutaidon oppimisessa ja kansansivistyksessä. Kuluva vuosi onkin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa nimetty Sivistyksen juhlavuodeksi, joka juhlistaa suomalaisen sivistyksen, kulttuurin ja hyvän hallinnon merkitystä ja juuria tuoden yhteen monia toimijoita yhteiskunnassa. Toivottavasti juhlavuoden sanoma kantaisi pitkälle.

Maarit Kuikka
toiminnanjohtaja
Patinan päätoimittaja

Tämä artikkeli on julkaistu lehdessä 1/2026.

Piditkö artikkelista?