Omaishoitajat hoitavat läheistään usein oman terveytensä kustannuksella. Peräti neljä viidestä omaishoitajasta arvioi omaishoidon vaikuttaneen kielteisesti omaan terveyteensä.
Tieto käy ilmi Omaishoitajaliiton viime vuonna tekemästä kyselystä. Kyselyyn vastasi 1 929 omaishoitajaa.
Tutkimukseen vastanneet omaishoitajat kuvaavat jatkuvaa stressiä, huolta, valvomista ja yksinäisyyttä sekä fyysisiä oireita, kuten unettomuutta, sydän- sekä tuki- ja liikuntaelinoireita.
— Tilanne on todella huolestuttava. Ihmiset eivät voi hoitaa omia sairauksiaan ja lykkäävät esimerkiksi leikkaukseen menoa, koska omaishoidettavalle ei ole muuta hoitoa tarjolla, Omaishoitajaliiton toiminnanjohtaja Sari Tervonen kertoo.
Hän huomauttaa, että vaikka omaishoitajat vastasivat kyselyyn vuonna 2024, tulokset eivät vanhene vuodessa: Vastaajajoukko on niin iso, että tulokset kertovat aidosta tilanteesta.
THL:n mukaan Suomessa on yli 60 000 omaishoitajaa, jotka ovat tehneet omaishoitosopimuksen hyvinvointialueen kanssa. Läheisestään huolehtivien määrä on huomattavasti suurempi, pääasiallisessa vastuussa läheisensä huolenpidosta on noin 350 000 henkilöä.
Omaishoitajien sijaisjärjestelyt pitäisi saada kuntoon.
Tervonen muistuttaa, että myös omaishoitajan akuuttiin sairastumiseen olisi varauduttava. Hoito- ja palvelusuunnitelmassa pitäisi olla kirjattuna toimet äkillisten tilanteiden varalta. Kyselyn mukaan kirjaus puuttui 3/4 hoidettavista.
Peräti 60 prosentilla sopimuksen tehneistä omaishoitajista oli lakisääteisiävapaita pitämättä. Lain mukaan omaishoitajalle kuuluu 2—3 vapaapäivää kuukaudessa.
— Erilaisia mahdollisuuksia toteuttaa omaishoitajan lakisääteinen vapaa pitää kehittää lisäämällä kotiin tuotavaa hoitoa. Esimerkiksi perheen lähi- tai tuttavapiirissä olevia työttömiä ja opiskelijoita voitaisiin nykyistä paremmin hyödyntää sijaisina, Sari Tervonen uskoo.
Muistisairaille kotihoito olisi usein laitoshoitoa edullisempi ja sopivampi vaihtoehto.
Tervonen huomauttaa, että myös hyvinvointialueiden omaishoitajia tukevat palvelut, kuten neuvonta ja ohjaus, toteutuvat liian harvoin. Kolmannes vastaajista ei ollut saanut hyvinvointi- ja terveystarkastuksia tai valmennusta omaishoitotehtävään.
— Terveystarkastusten toteutumista pitäisi valvoa ja niiden avulla ennaltaehkäistä liiallista kuormitusta.
Omaishoitajat ovat erittäin sitoutuneita.
Tämä käy ilmi myös omaishoitajien oikeudellisesta asemasta väitöskirjaa tekevän Raili Hilakarin tutkimuksesta. Hilakari on väitöskirjaansa varten haastatellut 18 omaishoitajaa, joista suurin osa asuu samassa taloudessa muistisairaan, iäkkään läheisensä kanssa.
— Jos omaishoitajana toimii puoliso, hänellä on usein yli 50 vuotta yhteistä elämää hoidettavan kanssa takana ja syvä kiintymys sekä halu huolehtia toisesta loppuun saakka. Vastausten perusteella hoitajat haluavat ehdottomasti kunnioittaa muistisairaan läheisensä itsemääräämisoikeutta, Hilakari sanoo.
Hilakarin haastattelujen perusteella omaishoitosopimuksen solmiminen vaikuttaa usein olleen pikainen prosessi, jossa hoitajalle jää selvittämättä monia käytännön asioita. Vaikealle, eräänlaiselle harmaalle alueelle tullaan silloin, kun iäkkään hoidettavan asumistilanne muuttuu. Moni omaishoitaja kokee siinä vaiheessa muuttuvansa häiriötekijäksi.
Hilakarin haastattelemia omaishoitajia huolettaa oma terveydentila. Mitä hoidettavalle tapahtuu, jos hoitaja kuolee tai vaikka menettää ajokorttinsa?
Omaishoitajien ilonaiheita ovat esimerkiksi hoidettavan hymy, katsekontakti ja kädenpuristus. Iloa tuottaa sekin, kun huomaa muistisairaan nauttivan arkisista asioista, kuten saunasta, teatterista tai hyvästä ruoasta.
Raili Hilakari tuntee suurta kunnioitusta haastattelemiaan omaishoitajia kohtaan.
— He ovat todellisia arkipäivän työn sankareita, sissejä ja selviytyjiä.
Sitaatit väitöskirjatutkija Raili Hilakarin haastattelemilta omaishoitajilta. Nimet muutettu.
