Indeksi mittaa eläkkeiden riittävyyttä, järjestelmän kestävyyttä ja hallinnon luotettavuutta, siis eläkejärjestelmien keskinäistä paremmuutta. EU-maista Ruotsi (6), Tanska (3) ja Alankomaat (1) olivat Suomen edellä. Suomen sijoitusta nosti erityisesti hallinnon luotettavuus.
Mikä tekee Suomen eläkejärjestelmästä verrattain hyvän kansainvälisessä kehyksessä? Voisimmeko ottaa mallia niistä maista, jotka sijoittuvat Suomen edellä eläkevertailussa.
Rahastointi tuo vakautta työeläkkeiden rahoitukseen
Suomalaisen työeläkejärjestelmän perustana ovat työeläkemaksut. Vuonna 2026 työeläkemaksu on 24,40 % palkkakuluista. Työntekijän maksuosuus on 7,30 % ja työnantajan osuus on 17,10 %.
Viime vuonna työeläkemaksuina kerätiin 28,2 miljardia euroa, joista rahastoitiin 3,2 miljardia euroa. Vuoden 2025 lopulla eläkevakuutusyhtiöiden rahastojen eläkevarat olivat noin 290 miljardia, joista rahoitettiin eläkkeitä 7,4 miljardilla eurolla.
Ruotsin eläkejärjestelmä muistuttaa rahastoinnin puolesta osin järjestelmäämme. Lakisääteiset eläkemaksut ovat Ruotsissa 18,5 %. Työntekijän osuus on noin 9,5 %. Tämän lisäksi työnantajat maksavat vielä työmarkkinoiden lisäeläkkeet. Eläkemaksut ovatkin noin Suomen tasoa.
Ruotsissa lakisääteisillä eläkkeillä on eläkekatto, jonka saavutettuaan työntekijän ei myöskään tarvitse (ei koske työantajaa) maksaa eläkemaksuja.
Alankomaiden ja Suomen eläkkeiden rahoittamisessa on melko suuria eroja. Yksi yhdistävä asia on kuitenkin osittainen vahva rahastointi, jossa Alankomaat on maailman kärkeä. Työeläke on vanhuuseläkkeen päälle tuleva työmarkkinaosapuolten sopiva lisäeläke, joka rahastoidaan eläkekassoihin. Kaikkien rahastojen yhteenlaskettu arvo oli kesäkuun lopulla yli 1 700 miljoonaa euroa.
Alankomaissa on työmarkkinaosapuolten kesken sovitun työeläkkeen lisäksi vanhuuseläkemaksu, jonka suuruus on 17,90 % vuonna 2026. Maksu kerätään 38 883 euron alittavista vuosituloista. Ikääntymisen ja kasvavien eläkemenojen vuoksi vanhuuseläkemenoista noin puolet katetaan nykyisellään valtion budjetista.
Ensisijaisesti jakojärjestelmään perustuvia rahoituksia
Käytännössä kaikissa EU-maissa eläkkeitä on rahastoitu jollakin tasolla. OECD:n keräämien tietojen (2022) mukaan vain harvassa EU-maassa eläkevarat olivat yli 50 % suhteessa BKT:hen.
Esimerkiksi Saksan lakisääteinen eläkejärjestelmä on Suomea selvemmin sidottu osaksi julkista taloutta ja valtion budjettia. Saksassa lakisääteisten työeläkkeiden maksu perustuu lähinnä jakojärjestelmään. Työikäiset maksavat kokonaan maksussa olevat lakisääteiset eläkkeet. Eläkevakuutusmaksu on 18,6 % palkasta, jonka työntekijä ja työantaja maksavat puoliksi.
Eläkettä karttuu monella eri tavalla
Suomen eläkejärjestelmä rakentuu käytännössä yhden pilarin malliin. Työsuhteessa olevat ja työnantaja maksavat eläkemaksut. Vastineeksi ansiotuloista eläkettä kertyy 1,5 % verran vuodessa. Tämä tekee suomalaisesta eläkejärjestelmästä etuusperusteisen.
Työeläkettä täydentää tarvittaessa asumisperusteinen kansaneläke tai takuueläke. Yksityisten lisäeläkkeiden merkitys on vähäinen maassamme.
Alankomaissa on kaikille siellä asuville ja työskenteleville lakisääteinen kansanvakuutusjärjestelmä, josta maksetaan tasasuuruista vanhuuseläkettä (myös perhe-eläke ja työkyvyttömyyseläke). Työmarkkinaosapuolet ovat puolestaan sopineet etuusperusteisesta lisäeläketurvasta.
Alankomaissa astuu voimaan eläkeuudistus vuonna 2028. Merkittävä muutos on se, että etuusperusteisesta eläkkeestä siirrytään tuottoperusteiseen eläkkeeseen.
Ruotsissa työeläkettä kertyy ansainta-, rahasto ja työmarkkinaeläkkeistä. Yksityisen eläkesäästämisen merkitys on vähäinen.
Lakisääteisistä työeläkemaksuista 16 % menee ansioeläkkeeseen ja 2,5 % rahastoeläkkeeseen. Vuodesta 2000 alkaen työntekijä on voinut valita Ruotsin eläkeviranomaisen ylläpitämästä palvelusta sopivan rahaston tai jättää varat valtion oletusvaihtoehtoon.
Vuonna 2025 rahastoeläkkeen nostamisen aloittaneet saivat keskimäärin noin 275 bruttoeuroa kuukaudessa. Markkinatuotot vaikuttavat kunkin vuoden rahastoeläkkeen suuruuteen. Kokonaiseläkkeen tasoon vaikuttaa siten työhistorian aikaiset ansioiden mukaan kertynyt eläke ja rahastojen tuotto.
Saksassa lakisääteinen eläkkeen muodostuminen perustuu eläkepisteisiin. Keskipalkka tuo yhden pisteen. Eläkepisteillä on myös määritelty katto. Yhdelle pisteelle on määritelty euromääräinen arvo. Täydentävänä lisäturvana ovat työnantajien tarjoamat lisäeläkkeet ja yksityinen eläkevakuutus.
Ostovoimakorjattu Suomi-eläke edustaa EU:n keskitasoa
Helsingin Sanomien Vision (6.4.2026) laajan mm. Eurostatin tilastoihin perustuvan eläkevertailun mukaan vuonna 2023 keskimääräinen suomalainen eläke oli 1 901 €/kk ja ostovoimakorjattu eläke oli 1 485 €/kk.
Suomalainen eläke on kummallakin mittarilla mitattuna keskitasoa, sijoittuen 30 maan vertailussa 12 sijalle. Kärkisijoilla olivat Luxemburg (ostovoimakorjattu 1 901 kk/ €), Islanti (ostovoimakorjattu 1 885 €/kk) ja Itävalta (ostovoimakorjattu 1 846 €/kk).
Etuus- ja tuottoperusteinen eläke?
Suomessa jo vuosikymmeniä sitten aloitettu eläkkeiden rahastointi on tuonut helpotusta julkiselle taloudelle.
Viimeisin eläkeuudistus mahdollistaa sijoitusriskin kasvattamisen, mikä toivottavasti pidemmälle aikavälillä heijastuu myönteisesti eläkerahastojen tuottoon.
Viimeisimmän 10 vuoden aikana toteutetut eläkeuudistukset ovat pääasiassa tarkoittaneet heikennyksiä tuleviin eläkkeisiin. Mitä siis tarjota tuleville eläkeläisille? Onko seuraava askel kohti Ruotsin hybridimallia, jossa osa eläkkeestä määräytyy sijoitusten tuottojen mukaan. Parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön asettama selvityshenkilö työstää raporttia Ruotsin eläkerahastomallin soveltumisesta Suomeen.
Lähteet: Eläketurvakeskus; Työeläkevakuuttajat TELA; Helsingin Sanomat.
