Kolminaisuuspullot

Graham Greenen mainiossa kirjassa vuodelta 1982 katolinen pappi monsignore Quijote lähtee kiertäväksi saarnamieheksi, mukanaan entinen kommunistipormestari Enrique Zanchas. Greenen tarinassa kaverusten kulkupelinä on ikäloppu Seat 850 (espanjalainen versio italialaiselle Fiat 850 :lle).

Metsässä vietetyllä aterialla Isä Quijote alkaa selittää matkakumppanilleen kolminaisuusoppia. Hän käyttää apunaan erinomaista La Manchan punaviiniä, jota sattuu olemaan matkassa kolme pullollista. Isä Quijote opettaa, että kolminaisuus on kuin tuo viini: se on samaa hyvää ainetta, vaikkakin kolmessa eri pullossa. Matkan jatkuessa kumppanukset kolaroivat auton romuksi, loukkaantuvat ja Isä Quijote aavistaa kuoleman lähenevän. Papin viimeinen huoli on, että kolminaisuutta kuvaavista viinipulloista yksi oli hiukan vajaa.

Niin yksinkertaista on selittää, miten kolme voi olla yksi – ja yksi voi olla kolme. Ortodoksit kuvaavat kolminaisuutta liturgiassa kolmella yhteen liitetyllä kynttilällä, joitten liekit yhtyvät yhdeksi erottamattomaksi tuleksi.

Sähkötekniikassa kolminaisuutta voisi kuvata kolmivaihevirralla. Aikaisemmin voimavirraksi nimitetyssä kolmivaihejohdossa on maajohdon ja nolla-vaiheen lisäksi kolme erillistä ns. ”kuumaa” johtoa, vaihetta. Jokainen vaihe on samanvahvuinen sekä jännitteen että tehon suhteen. Monet kodin sähkölaitteet tarvitsevat toimiakseen kaikki kolme vaihetta ( sähköhella, voimavirtasirkkeli, kiuas ) mutta monet pärjäävät yhdelläkin ( tietokone, valaistus, telkkari, viihdetekniikka jne). Monessa asiassa vaiheiden järjestyksellä ei ole merkitystä ( esim. sähkökiuas) mutta jotkut laitteet toimivat vain oikein vaiheistettuina. Mökillä etsin kerran sirkkelin oikeaa vaiheistusta. Vaihtoehtojahan oli kolme. Ensimmäisessä sirkkeli vain tärisi paikallaan. Toisessa se pyöri, mutta väärään suuntaan. Vasta kolmas mahdollisuus oli se oikea. Selityksenä kerron, että olen teini-iästä asti ollut tekemisissä sähkökytkentöjen kanssa, joten älkää tässä esimerkissä seuratko pappia. Kutsukaa paikalle sähkömies!

Vuosien myötä olen alkanut paremmin ymmärtää tuon tarinan papin viimeisen huolen. Hän on sielunpaimen. Hänen puheensa ja opetuksensa eivät pyrkineet ihmisten arkipäivän askareiden helpottamiseksi. Niiden tarkoitus oli opastaa sielu Jumalan luo. Oliko hän löytänyt aina oikeat sanat ja oikeat vertauskuvat selityksilleen? Auttoiko hän ihmisiä löytämään tien Jumalan luo, vai kasasiko hän esteitä sille tielle?

Sitä miettii myös
Lasse Vahtola, rovasti (luterilainen vastine monsignorelle) 2026