Huonon talouskasvun takia julkisen talouden tila on heikko ja velkaantuneen valtion mahdollisuudet rahoittaa hyvinvointipalveluja rajalliset.
Päättäjille tilanne on äärimmäisen haastava. Tarvitaan sekä säästöjä että kasvua, mutta samalla on turvattava ikääntyneiden oikeus arvokkaaseen vanhuuteen.
Hyvinvointialueilla ympärivuorokautisen hoivan paikkoja on karsittu reippaasti. Tilannetta on paikattu panostamalla kotihoitoon, lisäämällä etä- ja mobiilipalveluja sekä kehittämällä ns. yhteisöllistä asumista. Monet asiantuntijat kuitenkin varoittavat, että nämä toimet eivät riitä vastaamaan kasvavan vanhusväestön tarpeisiin.
Yhteisöllinen asuminen on noussut esiin asumismuotona, jossa ikääntyneet voivat asua omissa asunnoissaan, saada virikkeitä ja tarvittaessa tukea arkeen. Malli tarjoaa sosiaalista kanssakäymistä ja turvallisuutta, mutta ei korvaa ympärivuorokautista hoivaa, eikä helpota esimerkiksi muistisairaiden tilannetta.
Yksityiset palveluntuottajat ovat ymmärtäneet yhteisöllisen asumisen idean. Tarjolla on hyviä vaihtoehtoja niille, jotka ovat riittävän hyväkuntoisia ja joilla on varaa räätälöityihin laadukkaisiin palveluihin.
Julkisella puolella ikääntyneiden asumisen kehittäminen kaipaa rahan lisäksi vahvaa johtajuutta ja asiakastarpeet huomioivaa palvelukonseptien virtaviivaistamista sekä teknisten innovaatioiden hyödyntämistä.
Digitalisaatio ja tekoäly tulee virittää tehostamaan sosiaali- ja terveyspalvelujen toteutusta, purkamaan byrokratiaa ja lisäämään tuottavuutta. Näin voidaan tukea hoitohenkilöstön työtä ja asiakaspalvelua. Läsnäolon merkitystä ei kuitenkaan pidä unohtaa.
/ "Läsnäolon merkitystä ei pidä unohtaa" /
Tarvitaan uudenlaista yhteistyötä julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä. Järjestöt ja vapaaehtoistoiminta ovat korvaamattomia. Ne tarjoavat vertaistukea, arjen apua ja läsnäoloa, jota julkinen sektori ei pysty kattamaan. Jos järjestöjen toimintamahdollisuuksia liiaksi rajoitetaan, työ siirtyy yhteiskunnan hoidettavaksi tai pahimmillaan hoivaa tarvitsevat jäävät oman onnensa nojaan.
Nyt julkiseen keskusteluun on noussut ajatuksia vanhustenhoidon vastuun siirtämisestä perheille ja vanhusten omaisuuden hyödyntämisestä hoivan rahoituksessa. Hyvinvointivaltion lähtökohtana kuitenkin on, että valtio hoitaa apua tarvitsevat vanhukset.
Eläkeläisjärjestöt korostavat, että vanhustenhoidon tulevaisuus ei ole vain taloudellinen kysymys – se on myös moraalinen. Sukupolvien välinen yhteisymmärrys ja yhteisvastuu on rakennettava uudelleen. Inhimillisyys ei saa kadota säästötoimien alle. Hoivalupausta ei pidä romuttaa!
Kari Kantalainen
Puheenjohtaja
Kansallinen Senioriliitto ry
