Emeritusprofessori Timo Strandberg kuuluu Suomen johtaviin vanhuuden ammattilaisiin. Lääkärin työn ohella hän on tutkinut, kirjoittanut, opettanut ja työskennellyt järjestötehtävissä aiheen parissa vuosikymmenten ajan. Julkaistuja tutkimusartikkeleita on satoja, vastuutehtäviä kymmeniä.
– Nykyään olen myös kokemusasiantuntija, Strandberg, 72, sanoo puhelimessa. Hymy kuultaa äänessä, vaikkei kasvoja näy.
Yhdessä Eino Heikkisen kanssa Strandberg on koonnut teoksen Suomiko onnellisen vanhuuden maa? (Into Kustannus 2021), jossa hän ehdottaa onnelliseen vanhenemisen reseptiin neljää ainesosaa: hyvä terveys ja toimintakyky, hyvä fyysinen ja kognitiivinen kunto, myönteinen asennoituminen ja mukautumiskyky sekä sosiaalinen osallistuminen ja sitoutuminen. Tätä juttua varten kyselen Strandbergilta erityisesti reseptin viimeisestä aineksesta, sosiaalisesta osallistumisesta.
– Se on tärkeää, koska ihminen on laumaeläin. Tämä seikka ei muutu miksikään, vaikka ikää tulee ja jää eläkkeelle, Strandberg sanoo.
– Jos joudut lauman ulkopuolelle, siellä on turvaton olo. Ihminen on kerta kaikkiaan olentona sellainen, että tarvitsee toisten ihmisten tukea ja seuraa. Lääkäri kun on, Strandberg muistuttaa myös hyvän terveyden ylläpitämisen ja sairauden ennaltaehkäisyn merkityksestä.
– Terveyden merkityksen ymmärtää vasta, kun sen menettää, Strandberg sanoo. Sitä paitsi yksinäisyys ja virikkeiden puuttuminen vaikuttavat myös aivojen tilaan, jolloin terveys, kognitiot ja asennekin alkavat rapistua. Jos reseptistä yksi osa puuttuu, voi koko onnellisen elämän kakku lässähtää.
Yhteenkuuluvuus on ihmisyyden ytimessä.
Myös psykologian tohtori, ratkaisukeskeinen valmentaja Sirkkaliisa Heimonen Ikäinstituutista sanoo, että yhteenkuuluvuus on yksi psykologisista perustarpeistamme. Siksi oman merkityksellisen paikan löytäminen työelämän jälkeen on niin tärkeää.
– Jokainen meistä haluaa tulla kohdatuksi, nähdyksi ja arvostetuksi sellaisena kuin on ja kuulua itselle tärkeään yhteisöön, oli se sitten työ- tai harrastusporukka tai ystäväpiiri, Heimonen sanoo.
Paitsi, että se on hauskaa, se tekee tutkitusti onnelliseksi.
– Kun tarkastellaan mielen hyvinvointia rakentavia tekijöitä, ihmissuhteet ja vuorovaikutus toisten kanssa ovat aivan keskeisiä, Heimonen selittää.
Olennaista on vastavuoroisuus: voimme auttaa ja tukea toisia, ja toisaalta saamme itse tukea, kun sitä tarvitsemme. Myös omien taitojen ja vahvuuksien käyttäminen toisen iloksi, tueksi ja auttamiseksi tekee hyvää: leivo läheiselle, hoida taloyhtiön pihan istutuksia tai lue lapsenlapselle
Eläkkeelle siirtyminen on nivelkohta elämässä. Työuran päättyminen on iso muutos ihmisen elämässä ja vaikuttaa ihmissuhteisiin ja sosiaalisiin rooleihin väistämättä: yhtäkkiä työkavereiden kanssa ei enää puidakaan viikonlopun tapahtumia tai lueta kahvitunnilla uutisotsikoita. Monet arjen läheiset ihmiset jäävät väistämättä etäämmälle. Jos työ on ollut iso osa elämää, voi joutua miettimään, kuka on, kun ei enää olekaan tiimiään johtava esimies tai pieniä potilaita parantava lastenlääkäri.
– On tärkeää tiedostaa muutos. Toisaalta on hyvä muistaa, että monet tutut asiat arjessa myös pysyvät ennallaan: perhe, läheiset, ystävät ja harrastukset. Eläkkeelle jääminen on muutoksen ja jatkuvuuden vuoropuhelua, Sirkkaliisa Heimonen sanoo.
Kun työelämä jää taakse, tulee tilaa panostaa uusiin asioihin, kuten omaan hyvinvointiin, harrastuksiin, vapaehtoistyöhön tai läheisiin ihmissuhteisiin. Parisuhteelle jää entistä enemmän aikaa, samoin vaikkapa lapsenlapsille. Eläkkeelle jäävä saa ikään kuin uuden näköalapaikan itseensä, jos pysähtyy tarkastelemaan oman elämänsä ihmisiä, arvoja ja kiinnostuksenkohteita. Niitä voi selvitellä kysymällä itseltään esimerkiksi seuraavanlaisia kysymyksiä: Mikä tuo minulle iloa? Mitä vahvuuksia minulla on? Mitä uutta haluaisin oppia?
/ "Ihminen on olentona sellainen, että tarvitsee toisten ihmisten tukea ja seuraa." /
Yhdessä kotikulmilla tai kulttuuririennoissa.
Monet järjestöt tarjoavat toimintaa, jossa voi tutustua uusiin ihmisiin ja touhuta yhdessä. Kansallisen senioriliiton puitteissa kokoontuu joka päivä yli 50 erilaista kerhoa ja aktiviteettia ympäri Suomen. Tarjolla on kaikkea mahdollista golfista kirjakerhoihin ja museoretkistä maailmanmatkoihin.
Helsinki-missio tarjoaa kulttuurikaveri-toimintaa, jossa konserttiin, teatteriin tai näyttelyyn saa seuraa. Näin rientoihin ei tarvitse mennä yksin ja kokemuksesta voi jutella jälkikäteen. Järjestön omassa Albertin olohuoneessa Helsingissä (Albertinkatu 33) järjestetään kahvitteluhetkiä eri ikäryhmille.
Vanhustyön keskusliiton kehittämässä Ystäväpiirimallissa touhutaan yhdessä ohjaajan johdolla. Moni päätyy pitämään yhteyttä ohjatun toiminnan jälkeenkin.
Ikäinstituutti taas on kehittänyt Yhdessä Kotikulmilla -toimintaa, jossa ohjattu toiminta tapahtuu taloyhtiöissä, esimerkiksi kerhotilassa, pihalla tai lähipuistossa. Mukaan siis pääsee, vaikka liikkumisessa olisikin haasteita.
Yhteiskunnan rakenteista turvaa.
THL:n johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma on huolissaan hallituksen viimeaikaisista leikkauksista, jotka voivat hankaloittaa järjestökentän toimintaa. Parhaimmillaan yhteiskunta ja sen rakenteet tukevat hyvinvointia myös vanhemmalla iällä: Tarvitaan esimerkiksi jalkakäytäviä, jotka eivät ole liukkaita. Jos liikkumaan ei pääse, sosiaalisuus kärsii nopeasti.
Tarvitaan myös helposti saavutettavia ja houkuttelevia kohtaamisen paikkoja kaikenikäisille. Minna- Liisa Luoma nostaa esimerkiksi Helsingin keskustakirjasto Oodin.
– Se on hieno kaupunkilaisten olohuone, joka on suunniteltu oikeasti kaikille. Oodissa viihtyvät niin pikkulapset, nuoriso kuin ikäihmisetkin. Siellä voi vaikka ommella, kahvitella ja aina joskus lainata kirjankin, Luoma sanoo.
/ "Pienet teot ilahduttavat toisia ja tuottavat hyvää mieltä meille itsellemmekin." /
Arjen pienet asiat.
Lopulta vastuu yhteisöllisyyden rakentamisesta on meistä jokaisella. Yksinäinen tai vetäytyvä ei ehkä itse pysty tai jaksa ottaa ensimmäistä askelta. Usein haasteet myös kasautuvat: eläköitymiseen voi liittyä paitsi sosiaalista eristäytymistä, myös tulotason putoamista. Silloin Minna- Liisa Luoma kehottaa läheisiä houkuttelemaan rohkeasti mukaan. Alkavan yksinäisyyden kierteen voi pysäyttää yksi kutsu kahville tai kävelylle.
Myös Ikäinstituutin Sirkkaliisa Heimonen sanoo, että jokainen meistä voi vahvistaa omaa ja toisten mielen hyvinvointia.
– Arjen kohtaamiset ovat valtavan merkityksellisiä, eivätkä vaadi suuria ponnistuksia. Tervehdi, hymyile, avaa ovi, sano pari mukavaa sanaa säästä. Jo pelkkä katse kertoa toiselle, että ’minä näen sinut, olet hyvä ja arvostettu’, Heimonen sanoo.
– Pienet teot ilahduttavat toisia ja tuottavat hyvää mieltä meille itsellemmekin.
IDEA: Auttamisesta tulee hyvä mieli
– TULEE TOSI hyvä mieli, kun on auttanut toista. Ei sitä tämmöistä tekisi, kyl varmaan jokainen tekee niin, että itsekin saa siitä jotakin.
Mirja-Liisa eli tutummin Misku Palmberg on toiminut Turun kansallisten senioreiden Seniorijelpin vapaaehtoisena vuodesta 2012.
– Liityin muistaakseni vuonna 2011. Se oli vuonna 2012, kun Aila Harjanne innostui ideasta, matalan kynnyksen paikasta. Hän pyysi minua mukaan terveyspuolen toimintaan. Olen ollut mukana ihan alusta saakka.
Miskulle toiminta Seniorijelpin vapaaehtoisena oli hyvää jatkumoa työlle terveydenhuollon ammattilaisena. Hän toimi 43 vuotta hammaslääkärinä. Misku kokee, että toiminnalla on merkitystä. Parhaimmillaan keskiviikkoisin järjestettävän neljän tunnin vastaanoton aikana on käynyt yli 20 asiakasta.
– Toiminta antaa enemmän kuin ottaa. Kaikenlaisia tarinoita kuulee. Yksikin nainen kertoi, ettei ole viikkoon puhunut kenenkään kanssa. Sittenhän nämä ihmiset tulevat uudestaan. Se on myös sosiaalinen tapahtuma heille, on jotakin tekemistä ja joku, jonka kanssa jutella.
Misku korostaa tiimin sekä kuuntelemisen ja kohtaamisen merkitystä.
– Meillä on kauhean kiva tiimi, Aira Hellström on hyvä koordinaattori, viihdyn asiakkaiden kanssa ja vapaaehtoisporukassa. Ihmiset tykkää, kun heitä kuunnellaan. He kokevat itsensä tärkeäksi, kun heidät kohdataan ja heitä kuunnellaan. Meillä on ihan vakioasiakkaita. Tuttuja tulee ja kuulee kaikkia elämäntarinoita.
Seniorijelpin toiminta on vuosien mittaan laajentunut. Alkuvaiheessa mitattiin verenpainetta, sitten myös verensokeri ja kokonaiskolesteroli. Nykyisin saa myös hyvät ja huonot kolesterolit jaoteltuina. Asiakkaat kyselivät pitkään, eikö myös hemoglobiinia saisi mitattua. Nyt saa.
– Me ollaan saatu paljon kiinni ihmisiä, joilla on korkea kolesteroli, verensokeri tai verenpaine tai matala hemoglobiini, ja olemme sitten ohjanneet heidät terveyskeskukseen, niin siitä on tämmöistä hyötyä ihmisille. Pia Nyman
