Kahvinkeitin kurnuttaa ja kupit kilisevät helsinkiläiskodin keittiössä. Kun Kalevi Laine, 84, ja Klaus Klemets, 73, tapaavat, ensin keitetään aina kahvit. Yli 400 000 vanhusta kokee Suomessa yksinäisyyttä. Laine voisi olla yksi heistä: lähisukulaisia ei ole, eikä hissittömän talon ylimmästä kerroksesta pääse rollaattorin kanssa liikkeelle ilman apua.
Kotihoito käy aamuin illoin piipahtamassa, mutta Seurana Oy:n eläkeläisseuralaisena työskentelevä Klemets viipyy pidempään, kaksi tuntia. Hän käy kolme kertaa viikossa.
Laine istuu aina keinutuolissa, Klemets taas istahtaa pinnatuoliin. Sitten vaihdetaan kuulumisia ja jutellaan ajan kanssa. Jos muistisairas Laine on allapäin, Klemets kuuntelee, kyselee ja yrittää piristää.
– Ja jos minä olen väsynyt, Kalevi huomaa sen heti ja kysyy, mikä painaa, Klemets sanoo.
– Kalevi on viisas mies ja hyvä ihmistuntija. Työvuosinaan Laine käytti kaikki lomapäivänsä matkustamiseen. Vierailtuja maita kertyi kymmeniä. Kirjahyllyjä koristavat matkamuistot ja perinnenuket, joita hän keräsi matkoiltaan: Indonesiasta, Espanjasta, Norjasta. Suurimman vaikutuksen teki Sri Lankan saari Intian valtamerellä.
– Olot olivat siellä silloin vaikeat, mutta ihmiset olivat onnellisilta ja hymyilivät aina, Laine muistelee. Matkoistaan hän on tarinoinut usein Klemetsillekin.
Usein Klemets myös laittaa ruokaa. Bravuuri on jauhelihakastike.
– Mutta kalkkunakin voisi maistua, Laine vihjaisee ja hymyilee veikeästi. Sitten syödään yhdessä.
Jos sää sallii, Klemets ja Laine myös ulkoilevat yhdessä. Klemets kantaa rollaattorin alas neljännestä kerroksesta ja Laine laskeutuu portaat varoen. Se on aikamoinen ponnistus molemmille.
Klemetsiä ilahduttaa, kun hän huomaa vierailunsa piristäneen Lainetta.
– Tavoitteena on, että Kalevilla olisi hyvä ja turvallinen olla, hän sanoo. Mutta toimii se toiseenkin suuntaan.
– Aina kun lähden kotiin, olen hyvällä tuulella, Klemets sanoo. Klemetsin innosti Seuranan toimintaan oma vaimo.
– Hän teki vastaavaa työtä ja kehui niin, että minäkin ilmoittauduin lopulta mukaan, Klaus kertoo. Nyt hän vierailee kolmen vanhuksen luona viikoittain. Työ on merkityksellistä.
– Enkä mitenkään voisi lopettaa. Ajatuskin tuntuu ihan mahdottomalta, hän sanoo.
Seurana tuottaa seurapalveluita sadoille vanhuksille ympäri Suomea.
Silti toimitusjohtaja Mirka Saarinen tuntee asiakkaansa etunimeltä.
– Kalevi on valtavan sydämellinen ihminen. Hän todella tietää, mitä yksinäisyys on, Saarinen sanoo puhelimessa.
Yritys sai alkunsa vuonna 2016, kun Saarinen asui satojen kilometrien päässä omasta isoisästään ja etsi vastaavaa palvelua hänelle. Kun sitä ei löytynyt, Saarinen otti ja perusti sellaisen. Seurana oli laatuaan ensimmäinen Suomessa. Nykyään vastaavia palveluita on tarjolla useita.
Seuranan seuralainen on aina sama, ja vanhuksen kuulumiset kerrotaan palvelun tilaajalle jokaisen tapaamisen jälkeen. Tilaaja on yleensä ruuhkavuosia viettävä, muualla asuva aikuinen lapsi, puoliso tai vastuullinen yritys, joka lahjoittaa palvelun.
/ "”Aina, kun lähden kotiin, olen hyvällä tuulella.”" /
Seuranan seuralaiset taas ovat keskimäärin 67-vuotiaita eläkeläisiä. Tehtävään voi tulla monenlaisella työtaustalla, koulutukset hoituvat etänä ja työntekijöitä tuetaan säännöllisesti arjessa – niin hyvin, että yritys valittiin vuonna 2021 yhdeksi Suomen parhaista työpaikoista. Työ ei ole vapaaehtoistyötä, vaan siitä maksetaan palkkio.
Palvelulle on tilausta.
– Etsimme jatkuvasti lisää seuralaisia eri puolilla Suomea, joten ottakaa yhteyttä, jos haluatte tehdä merkityksellistä työtä, Saarinen kannustaa.
Aina sopivaa palvelua ei ole tarjolla.
Silloin sen voi kehitellä itse, ajattelivat yksin asuvat eläkeläiset ystävykset Marja-Liisa Kronholm, 85, Heidi Koskinen, 91, Paula Niemi, 88, ja Terhi Mäkelä, 82 Pirkanmaalta.
Palvelu sai alkunsa tilanteessa, kun huonot uutiset valtasivat alaa: maailmantilanne oli epävakaa, sotepalveluita leikattiin. Ystävyksillä oli tapana kokoontua viikoittain.
– Me taidettiin siinä vähän oikein kiukustua, että jotain pitää tehdä oman turvallisuuden takaamiseksi, kun jalat vielä toimii ja pää on kunnossa, Kronholm sanoo puhelimessa ja nauraa heleästi.
Naiset kehittivät mallin, jonka ristivät Kortteliavuksi. Pakettiin kuuluu turvapuhelin, ranneke, soittorinki ja avainkotelo koodeineen. Palvelun teknisestä toteutuksesta vastasi KMV-turvapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Pasi Silvonen. Palvelu on tällä hetkellä käytössä muutamilla henkilöillä Mänttä- Vilppulassa.
Jos kotona vaikka kaatuu, hälytys menee turvakeskukseen, jossa vastaaja on terveydenhuollon ammattilainen. Keskuksella on kaikkien soittoringissä mukana olevien naisten puhelinnumerot, joille puhelu ohjataan eteenpäin järjestyksessä. Jos kukaan ei vastaa, hälytetään paikalle vartija.
– Ja tilanteen mukaan, jos on esimerkiksi tulipalo, tietysti myös palokunta paikalle, sanoo KMV-turvapalvelut Oy:n toimitusjohtaja Pasi Silvonen.
Pakettiin liitettiin vielä turvallinen avainkotelo koodeineen. Siellä avaimet ovat tallessa, eivätkä kukkaruukkujen tai ovimattojen alla, tai hukassa.
Kronholmin mukaan tuntuu hyvältä tietää, että hädän hetkellä apuun tulevat tutut ystävät ventovieraiden sijaan. Toimintatapoja ja vointia voidaan tuumailla yhdessä.
– Meitä suomalaisia usein vähän nolottaa pyytää apua, Kronholm sanoo.
Myös kauempana asuvia läheisiä helpottaa, kun turvaverkko on kunnossa.
– Jo turvarannekkeen ja puhelimen olemassaolo antaa henkistä turvaa. Olo rauhoittuu, kun ei koko ajan pyöri mielessä, että mitäs jos jotain sattuu, Kronholm sanoo.
Järjestelmä on yksinkertainen, nopea ja halpa; lähellä asuvat kaverit auttavat kotona kompastuneen ylös ilmaiseksi. Vasta vartijan hälyttäminen maksaa.
Kronholm kumppaneineen toivoo, että hyväksi koettu malli rohkaisisi muitakin toimimaan.
– Joko ottamaan käyttöön meidän mallimme tai kehittelemään sopivat konstit omiin tarpeisiin.
Yksinäisyyden torjuminen on Kansallisen senioriliiton toiminnan ytimessä.
Liiton toiminnan perusperiaatteita ovat toimijuuden, positiivisuuden ja hyvinvoinnin lisääminen. Paikallisyhdistysten puitteissa tavataan ja touhutaan vuosittain niin, että kohtaamisia tapahtuu jopa 300 000 vuosittain, kertoo järjestöpäällikkö Pia Nyman.
– Seniorin Tuki -toiminnassa autetaan kaveria seniorilta seniorille -periaatteella, Nyman kertoo. Toiminta voi olla säännöllistä, aktiivista ystävätoimintaa, mutta yhtä hyvin vaikkapa vuosittainen kuorovierailu paikallisessa palvelukodissa tai ulkoilutapahtuma makkaran- ja letunpaistoineen.
Elämäniloa ja voimaa -risteilyllä kokeiltiin lokakuussa ensimmäistä kertaa yksin matkustavien tapaamista, eikä aikaakaan, kun paikka täyttyi naurusta ja vilkkaasta puheensorinasta
– Myöhemmin illalla näin tapaamisissa olleita keskenään kävelyllä, tanssimassa tai pöytien ääressä keskustelemassa, kertoo mukana ollut Kansallisen senioriliiton hallituksen jäsen Liisa Luomanen.
Turun senioriyhdistyksessä on kehitetty Seniorijelppi, ikäihmisille ja heidän läheisilleen tarkoitettu kohtaamispaikka, jonka toimitiloissa voi käydä vaikka mittauttamassa verenpaineen tai kyselemässä neuvoja digipulmiin. Tampereen paikallisyhdistyksessä taas on järjestetty suureen suosioon nousseita tapaamisia, joiden alaikäraja on ollut 90 vuotta.
– Kaikenkaikkiaan liki puolessa paikallisyhdistyksistä on jonkinlaista ystävätoimintaa, Pia Nyman sanoo. Nyman kannustaa jäseniä lähtemään rohkeasti mukaan tekemään hyvää. Kyse ei tarvitse olla mistään suuresta.
– Kaikella, millä pystytään osoittamaan että välitämme, on tosi iso merkitys.
