Suomessa juhannuksesta puhutaan usein grillin, kalan ja kesäjuomien kautta. Silti moni tietää, että kesä alkaa oikeasti vasta silloin, kun ensimmäiset uudet perunat nostetaan pöytään.
Varhaisperuna on Suomessa poikkeuksellinen raaka-aine. Monessa maassa peruna on arkinen lisuke, mutta täällä ensimmäisiä uusia perunoita odotetaan lähes samalla hartaudella kuin Keski-Euroopassa parsaa. Pitkä talvi tekee ensimmäisestä sadosta erityisen, ja siksi uusien perunoiden ympärille rakentuu yhä koko juhannusateria.
Vanha suomalainen tapa on myös yllättävän moderni: uusia perunoita ei peitetä raskailla kastikkeilla tai voimakkailla mausteilla. Niiden idea on juuri raikkaudessa, ohuessa kuoressa ja lähes makeassa maussa. Siksi parhaat lisukkeet ovat edelleen yksinkertaisia – tilli, voi, sipuli ja suola.
Moni puhuu nykyään hölskyperunoista, mutta vanha kansa käytti myös sanaa hyrskyttää. Se kuvaa hyvin sitä, mitä kattilassa tapahtuu: kuumat perunat pyöritellään voin ja sipulin kanssa niin, että pinta hieman rikkoutuu ja maut tarttuvat jokaiseen perunaan.
Aina varhaisperunoiden kanssa ei kuitenkaan tarvitse käyttää voita. Kypsät perunat voi pyöritellä myös laadukkaan rypsi- tai oliiviöljyn, mintun tai villivihannesten kanssa. Vuohenputken nuoret versot ja salvia sopivat varhaisperunan pariksi yllättävän hyvin.
Ehkä juuri siinä on uusien perunoiden salaisuus. Ne eivät ole lisuke kalan vieressä, vaan kala on usein vain syy syödä lisää perunoita.
