Huolimatta säästötoimista ja leikkauksista, valtion velan korkomenot nousivat 3,2 miljardiin euroon. Lisäksi puolustusmäärärahojen kasvutarve, uutena valtiontaloutta kiristävänä kulueränä, nosti esiin kysymyksen siitä, miten jatkossa varmistetaan julkisten hyvinvointipalveluiden rahoitus.
Vanhusväestön hoivan järjestäminen nousi korostetusti julkiseen keskusteluun. Yhteiskunnan hoivalupauksen kestävyys kyseenalaistettiin: riittävätkö julkiset varat, vai pitäisikö ikääntyneitä ja heidän läheisiään velvoittaa osallistumaan entistä enemmän hoivan kustannuksiin? Voitaisiinko ikääntyneen omaisuutta käyttää hoivapalvelujen kustantamiseen? Tämä herättää vakavia perustuslaillisia ja moraalisia kysymyksiä yksityisen omaisuuden suojasta ja hoivan oikeudenmukaisuudesta.
Hyvinvointialueet pyrkivät ratkaisemaan rahoitusongelmiaan tehostamalla palveluja ja karsimalla toimintoja. Tämän seurauksena sote-palvelut ruuhkautuivat ja odotusajat venyivät. Keskustelu siitä, kyetäänkö palvelut järjestämään lain edellyttämällä tavalla, on ollut ymmärrettävää.
Kunta- ja aluevaaleissa saatiin iso joukko uusia päättäjiä, mutta muuttuiko mikään olennaisesti? Ei, jos emme itse ole aktiivisia ja toimi. Ensiarvoisen tärkeää on, että eläkeläisjärjestöt sekä niiden piiri- ja paikallisyhdistykset kertovat omien verkostojensa kautta uusille päättäjille ikääntyneiden tarpeista ja odotuksista aktiivisesti. Vain näin voimme vaikuttaa!
Vuosi 2026 tuo mukanaan odotuksia kaikille eläkeläisjärjestöille. Julkisen talouden haasteet edellyttävät entistä vaikuttavampaa ja ratkaisukeskeisempää edunvalvontaa. Meidän tulee olla mukana rakentamassa hoivan tulevaisuutta, jossa julkinen, yksityinen ja kolmas sektori toimivat yhdessä. Järjestöjen rooli ei ole vain täydentävä, vaan se on yhä useammin täysin korvaamaton.
Huoli vapaaehtoista kansalaistoimintaa tekevien järjestöjen toiminnan tulevaisuudesta tulee ottaa vakavasti. Järjestöavustuksia on leikattu viime vuosina yli 110 miljoonalla eurolla. Jos leikkauslinja jatkuu, vaarana on, että vapaaehtoisten tärkeä ja arvokas työ jää tekemättä – tai siirtyy yhteiskunnan harteille.
Teknologian kehitys, digitalisaatio ja tekoäly tarjoavat uusia mahdollisuuksia ikääntyneiden hoivan järjestämiseen, mutta ne eivät korvaa inhimillistä läsnäoloa. Senioriliitto jatkaa työtä sen puolesta, että jokaisella ikääntyneellä on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen.
Lämmin kiitos kaikille kuluneen vuoden aikana järjestön toimintaan osallistuneille senioreille ja luottamushenkilöille sekä toimiston väelle hyvästä yhteistyöstä. Toivotan kaikille Patinan lukijoille rauhallista ja toiveikasta uutta vuotta 2026. Tehdään siitä yhdessä vaikuttava ja inhimillinen.
Kari Kantalainen
Puheenjohtaja
Kansallinen Senioriliitto ry
