”Jonakin päivänä minä vielä maalaan tauluja Italiassa”, haaveili 10-vuotias Seppo Hämäläinen tutkiessaan taidekirjoja kotikaupunkinsa Kuopion kirjastossa.
Työura kului varsin erilaisissa merkeissä. Hämäläinen työskenteli pitkään pahamaineisessa Helsingin keskusvankilassa Sörnäisissä.
Eläköidyttyään 58-vuotiaana oli vihdoin aika toteuttaa lapsuuden haave.
Hämäläinen vuokrasi asunnon Roomasta ja pakkasi mukaansa maalaustarvikkeet, telineen ja värit. Kolmessa vuodessa valmistui yli 180 työtä.
– Italian valo on aivan erityistä, hän kertoo.
Ateljeen ulkopuolella Hämäläinen tarkkaili italialaista elämänmenoa. Erityisen vaikutuksen teki yhteiskunnan perhekeskeisyys.
– Sunnuntaisin saattoi nähdä kolme tai neljä sukupolvea syömässä lounasta saman pöydän ääressä. Isoäitejä ja isoisiä kunnioitettiin perheyhteisön keskeisinä henkilöinä, hän muistelee.
Suhtautuminen aikaan ja aikatauluihin sen sijaan vaati hieman totuttelua.
– Olin tottunut siihen, että jos joku sanoo soittavansa tiettynä päivänä tiettyyn aikaan, asia tapahtuu minuutilleen. Italiassa hetkinen voi tarkoittaa ikuisuutta, hän nauraa.
Kolmen vuoden jälkeen Hämäläinen palasi Suomeen.
– Suomen kesä on ainutlaatuinen. Arvostan kalastamista ja metsästystä, jotka ajoittuvat juuri kesään ja syksyyn, hän sanoo. Tulevaisuudessa Hämäläinen aikoo palata Italiaan, ehkä viettääkseen siellä osan vuodesta.
Aika toisessa kulttuurissa on avartanut Hämäläisen ajattelua ja tuonut uusia näkökulmia ja kokemuksia, joita ei kirjoista tai television äärellä saa: maalaamista Rooman valossa, pizzaa Napolissa, oliivien poimintaa Toscanassa.
Tärkeintä on ollut vapaus valita itse. Kukaan ei pakottanut lähtemään.
– Eläköityminen on ollut minulle mahdollisuus tehdä asioita, joita en pystynyt työelämän aikana tekemään.
Monia syitä liikkumiseen
Eläkeläisten liikkumiseen maasta toiseen on monia syitä. Näin kertoo Jenny Orphanou, joka työskentelee asiantuntijana Suomi-Seurassa, maailmalla asuvien suomalaisten järjestössä. Hänen mukaansa yleisimpiä syitä eläkeläisten liikkumiseen maasta toiseen lienevät toiveet paremmasta elämänlaadusta, edullisemmista elinkustannuksista ja lämpimämmästä ilmastosta.
– Toisaalta ilmastonmuutos ja helteet ovat saaneet monet harkitsemaan paluumuuttoa pohjoiseen, Orphanou sanoo.
Moni pohtii muuttoa myös tulo- tai perintöverotuksen kannalta. Poliittisista syistä Suomeen on viime vuosina palattu esimerkiksi Yhdysvalloista. Brysselissä puolestaan on paljon pitkän EU-uran tehneitä suomalaisia, jotka ovat eläköitymässä. Sieltäkin on luvassa paluumuuttoa.
– Lisäksi on paljon ”muuttolintuja” eli ikääntyneitä, jotka matkustavat talveksi Etelä-Eurooppaan, Orphanou kertoo. Erityisen suosittu kohde on Espanja.
Suomi-Seura täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Alkuvuosina järjestöltä pyydettiin neuvoja kirjeitse, ja vastauksia postitettiin yli valtamerten. Nykyään seniorit ovat aiempaa digi- ja kielitaitoisempia, ja moni asia selviää omatoimisesti. Kansainvälinen elämä on yleistynyt, eikä toiseen maahan lähteminen ole enää samanlainen hyppy tuntemattomaan kuin ennen.
Osa asunut ulkomailla vuosia
Ikääntyvissä ulkosuomalaisissa on kaksi ryhmää. Tutkija Tuire Liimatainen Siirtolaisuusinstituutista erottaa ryhmät ulkomaille muuton ajankohdan mukaan. Ensinnäkin on niitä, jotka muuttavat ulkomaille vasta eläkeiässä, kuten jutun alussa esitelty Seppo Hämäläinen. Heitä vetävät esimerkiksi elämänlaatu tai mahdollisuus toteuttaa itseään.
Toisen ryhmän muodostavat ne, jotka ovat muuttaneet ulkomaille jo vuosikymmeniä sitten ja ikääntyvät siellä. Heidän lähtökohtansa oli usein toinen: ulkomaille lähdettiin paremman toimeentulon perässä. Yksin Ruotsiin muutti 1950–1970-luvuilla yli 400 000 suomalaista. Moni lähti myös kauemmas Kanadaan tai Australiaan.
Siirtolaisuusinstituutissa tehtiin viime vuonna laaja ulkosuomalaisille suunnattu tutkimus.
– Vaikka maahanmuuttajuuteen voi liittyä monenlaisia haasteita, maailmalla asuvat suomalaiset ovat varsin hyvinvoivia ja onnellisia, Liimatainen sanoo.
37 vuotta Madeiralla
Rohkeus suunnata jotakin uutta kohti. Se lienee maailmalle suuntaavia yhdistävä tekijä. Liisa Keltanen-Nóbrega, 62, lähti 1980-luvun lopulla matkaoppaaksi Kreikkaan. Siellä hän innostui kasveista. Nenä kiinni kukkakirjassa kulkeva opas huvitti silloista esihenkilöä.
– Saattaisit viihtyä Madeiralla, hän vinkkasi saaresta, joka tunnetaan kukkaloistostaan.
Ja Keltanen-Nóbrega on viihtynyt – jo 37 vuoden ajan. Madeira kuuluu Portugaliin, jossa eläkeikä on yli 66 vuotta, eli työvuosia olisi vielä jäljellä. Keltanen-Nóbrega opastaakin yhä suomalaisia luontomatkailijoita, muttei ole enää vuosiin tehnyt työtä rahan tai pakon vuoksi, vaan tekemisen ilosta.
Yhteys Suomeen on säilynyt vahvana vuosikymmenten ajan. Työn ansiosta suomen kieli on pysynyt elävänä. Myös Keltanen-Nóbregan lapset puhuvat suomea.
– Madeiralainen mieheni sen sijaan on ottanut kieltä vastaan huonommin, Keltanen-Nóbrega sanoo ja nauraa makeasti. Avioliittoa on takana 33 vuotta.
Joka kesä Suomessa
Suomessa perhe vierailee joka kesä. Pakastimessa on aina ruisleipää ja marjoja, kaapissa Fazerin suklaata. Jouluaattona syödään kinkkua ja laatikoita. Suomalaiset ja madeiralaiset perinteet elävät rinta rinnan.
Suomen ja Madeiran välillä on paljon eroja. Keltanen-Nóbregan mukaan saarella eletään vaatimattomammin kuin Suomessa ja tuloerot ovat suurempia. Oikeusjärjestelmä ei ole yhtä luotettava kuin suomalainen, on byrokratiaa ja korruptiota. Kärsivällisyyttä ja huumorintajua on tarvittu.
– Elämä voi olla aika kovaa. Ehkä siksi täällä osataan nauttia pienistäkin asioista, Keltanen-Nóbrega sanoo. Sitä asennetta hän on omaksunut itsekin.
– Se voi olla vaikka tulipäähippiäisen ääni, jota yritän kuunnella. Linnun ääni on niin korkea, että ikääntyessään ihminen lakkaa kuulemasta sen ensimmäisenä, Keltanen-Nóbrega sanoo.
Suomikin on muuttunut. Sitä maata, josta Keltanen-Nóbrega aikanaan lähti maailmalle, ei enää ole.
– Olen aina ajatellut, että Suomessa asiat ovat niin paljon paremmin, mutta nykyään vierailuillani huomaan, että sielläkin on omat kommelluksensa, hän sanoo.
Atlantilla, noin 500 kilometrin päässä Afrikan rannikosta sijaitsevalla Madeiralla ilmasto on leuto ympäri vuoden. Keltanen-Nóbrega ikävöi Suomen vuodenaikoja, mutta epäilee, ettei enää sietäisi pitkää talvea.
Sitä paitsi kotisaaren ilmasto on täydellinen kasveille ja luonnolle, jotka hänet alun perin saarelle toivat. Omassa puutarhassa kasvaa yli sata orkideaa, viiniköynnöksiä, mangoa, persikkaa, guavaa, sitruunaa ja banaania.
– Jos madeiralaiselta kysytään, elämässä on kolme tärkeää F:ää: jalkapallo eli futebol, fado ja Fátima-pyhimys, Keltanen-Nóbrega sanoo. Hänen omalla listallaan niitä on kaksi: flora ja fauna.
